"Ole nyt! Juhon täytyy päästä kirkkoon Jouluaamuna. Lapset tulevat semmoisiksi töröjölleiksi…"
"Ja yhtäoikeiksi."
"Kuin eivät pääse mihinkään. Kiertokoulun-opettajatar sanoi Juholla olevan kauneimmat silmät kuin kellään oppilaistaan."
"Ja minä voin vakuuttaa Juhon olevan vahvimman tupakkimiehen. Latvat viepi maaru tupakkikontistani, minä saan polttaa paljaita juuria ja…"
Eero nousi kesken puhettaan ylös, otti vartaasta leivän, jonka taittoi kahtia ja pisti puolikkaan kumpaiseenkin taskuunsa. Vaimo kääri sillä aikaa silakoita harmaasen paperiin ja pisti ne toisen puolikkaan kumppaneiksi.
"Keitä perunoita iltaseksi", käski Eero vaimoaan, heitti pikaisen silmäyksen vuoteelle, jossa Juho nukkui ja läksi valjastamaan ruunaa rikkaan työhön.
Ruuna haistoi leivät ja tuhnaili Eeron lakkareita.
"Tsoo nyt siin", kielsi Eero ruunaa nostaissaan siloja tämän selkään, "ole nyt vähemmällä."
Pieni oli ruuna kasvultaan. Pitempi mies kuin Eero olisi ylettynyt vetämään vatsavyön solkeen vaikka vastakkaiseltakin puoletta; mutta vaikka olikin pieni, niin kiilsi karva ja kaula oli suhteellisesti leveänlainen. Muuta ei varsassa vikaa, kuin että pyrki olemaan vihainen, etenkin oudoille, jos semmoista ominaisuutta saatetaan viaksi lukea.
"Syö vähän ja vetää paljon", kuului Eeron kiitoslause hevosesta, eikä
Eero ollut turhanpuhuja.