— Onkin nyyhtämisen aika.
— Mitä puuhaatte täällä?
— Teen satamassa työtä, se on rahallista, mutta selkäsolmut sietävät olla selvät ja sijoillaan, muuten…
Salama nauroi ääneen.
— Mutta nythän on laivaliikenne jo päättynyt. Mihin ryhdytte talvella?
— Pystyn kirvesmieheksikin.
— Sepä se.
— Asun teidän kalliimman ystävänne naapurina, ei ole muuta kuin seinä väliä. Ja siitä olen iloinen. Olen saanut kaksi arvokasta tuttavaa.
Vihdoinkin pyörtihe Joel takaisin.
Seuraavana päivänä alkoi työnhaku. Jäniskoiran tavoin kierti Joel kaupunkia ristiin rastiin, palaten vasta iltahämyn tienoissa kotiin. Hän oli nälissään ja harmistunut. Hänet oli ajettu ulos jokaisesta työpaikasta, häntä oli haukuttu ja nyrkitty, olipa uhattu antaa selkäänkin, jos hän vielä uskalsi viheliäisen olentonsa näyttää.