— Suokaa anteeksi en muista…
Puolessa minuutissa mainitsi Joel nimensä, kotinsa, sukunsa ja nykyisen asuntonsa.
— Nähkääs, siellä syntyi rettelöitä, kävelläänpä, niin kerron…
Joel lyöttäysi kävelemään Salaman rinnalla. Kun viimemainittu sattui luomaan silmäyksen tungettelijan housuihin ja takkiin, muuttui hänen kasvojensa ilme lystikkääksi. Kuitenkin hän kuunteli esityksiä tarkkaavasti.
— Lait ovat semmoiset nurinkuriset, nähkääs…
— Orjaruoskia ne ovat, keskeytti Salama.
— Oikein sanottu, orjaruoskia järkiään. Niissä on pääpykälät ja muut lisäykset…
— Mutta hammas on sama kaikissa: se puree aina työmiehen jalkaa, keskeytti Salama taasen.
— Työmiehen jalkaa juuri, eipähän isännän, toisti Joel, johon
Salaman sanat tekivät entisen väkevän vaikutuksen.
— Mutta ne hampaat nyyhdetään kohdakkoin. Salama lausui ylväästi ja päättävästi nuo sanat.