— Ei huoli pelätä, olen rauhallinen ihminen. Onko emännällä tarjota kupillinen kuumaa väsyneelle?
Emäntä vaikeni. Joel huomasi ettei vaitiolo johtunut tylyydestä.
— Onko papujen puute?
— On vähän sekin ja erittäin sokurin.
— Sinähän olet kai hipakkajalkainen, juoksehan noutamaan papuja ja sokuria, virkkoi Joel ja antoi pari hopearahaa vanhimmalle tytölle, joka hämärästä loukostaan uteliaasti kurkisteli häneen.
Tyttö suoriutui matkaan. Odotellessa rupesivat emäntä ja Joel puhelemaan keskenään.
— Mistä vieras on?
— Helsingistä.
— Minne matka?
— Kaikkianne eikä minnekään erittäin.