"Kauankin?"
"Yhden päivän, tuntia vailla sekin."
"Kuinka sanoit? Yhdenkö päivän vaan?"
"Minä en tykännyt koulusta eikä koulussa tykätty minusta, ei alussakaan. Siellä tuli heti riitoja ja sekaannuksia, tuli jos jotakin."
"Kuinka sinä sitte osaat…"
"Minä opin kotoolla sen minkä Maiju oppi koulussa, laskennossa menin hänen edelleenkin."
"Onko Maiju vielä koulussa?"
"Ei, hänen täytyi mennä palvelemaan kuin äiti kuoli… Maiju oli jo viimeisellä luokalla."
Josu tuli perin toiseksi mieheksi puhuessaan Maijusta. Ilveellinen puhetapa muuttui tunteelliseksi, puoli kesyttömille kasvoille ilmaantui lapsellisen hellyyden värähdyksiä.
"Ja Maiju on sinun kultamurusesi." Topias tarttui takintapaisen vaatteen kaulukseen. "Kuka on isäsi?"