"Kaiketi tahdotte asian oikeuden eteen?"
"Armahtakaa, armahtakaa…"
"Lupaatteko", kysyi Topias änkyttäen kiviensärkijältä, "ett'ette tämän erän perästä jalallannekaan astu Kalastajakadulle, ette puoleen piiriinkään?"
"Lupaan; armahtakaa…"
Sihteeri ei malttanut pysyä erillään keskustelusta, vaan meni syyhyttä saunaan. Kallistaen päätään oikeaan sanoi hän saarnaavaisesti:
"Kiittäkää onneanne, että jouduitte tekemisiin näin hyvän miehen kanssa. Olisi nyt joku toinen, niin ei teitä auttaisi rukous eikä raha."
"Suus kiinni, sinä nälkäroukku! Armahtakaa…"
"Sitä sappea, kun sillä miehellä on. Älkää häntä päästäkö noin vähällä; vaatikaa…"
"En minä vaadi mitään muuta kuin sen, ett'ette tule käden ulottumaani … oi, voi tätä huonetta!" Topias syöksyi suin päin kadulle, hengitti vasta siellä vapaasti.
"Oi voi sitä miestäkin, sitä kiviensärkijää! Kaivamalla kaivaa hautaa itselleen. Josu poika! Onkohan sinussa enää ehjää luuta? Minä hullu…"