IX.
Kalastajakadun kauppapuodissa oli jo tapahtunut se, jota Josu oli vapisten ajatellut.
Maanantai aamulla oli kruununsihteeri asemalla huvimatkailijoita vastassa ja heille murhesanomia tuomassa. Kuin syöstyri oli Josun isä lauantai-ehtoolla puikahtanut puotiin, rahalootaan. Poika yritti vastustamaan, huutamaan, mutta isä löi häntä, löi niin kovasti että veri juoksi raukan suusta, sieramista. Luulletikin näkyvät sinervät ja sormensijat vielä tänäkin hetkenä pojan korvissa ja silmien alla. Käpälämäkeen sitten rahoineen sen vilkkinän kanssa. Josu perästä itkien, huutaen apua ja poliisia. Mihinkä poika, pikkanen taatiainen, pitkän ryövärin jälessä pääsi? Ei mihinkään, ei kuhunkaan. Mutta niinkuin suuhun ja käteen, niinkuin sallimuksesta joutuikin hän apuun täpärimpänä sekuntina, Kalastajakadulle näkyi vaan enää rosvon haamu. Hän likisti hattunsa syvemmälle ja lähti tuulispäänä ryövärin jälkeen. Ja kiinni hän hänet sai, vaikka tosin yhdennellätoista hetkellä, sillä liki suuren kivirakennuksen porttia jo ehti sissi. Sinne sisään jos olisi ehtinyt kääntymään, niin ei olisi enää maksanut vaivaa muuta kuin huutaa eläköön perään. Mutta oli hänkin siksi vikkelä. Poliisin huostassa on nyt rosvo ja kauppiasta vaan odottavat rahoja perimään ja päättämään…
Topias kelmeni.
"Jumalan onni, ett'ei tappanut poikaa. Minkähänmoinen peto, minkähänmoinen julmuri onkaan se Josun isä? Nyt minä hullu, vaivanen jo ymmärrän miksi poika pelkäsi yksin kotiin jäädä. Tulkaa sihteeri kanssani."
Sihteeri tunsi tarkoin paikat ja vei Topiaan muitta mutkitta oikeista ovista sisään. Huone oli alaston, rautaristikot ikkunain takaalla lisäsivät synkeyttä. Topias näki jalkarautoja, käsirautoja seinillä. Ja hän oli mennä seljälleen kuin näki edessään kiviensärkijän.
"Herra auttakoon! Tekö olettekin Josun isä? Ja jaloissanne on jo raudat."
"Armahtakaa, armahtakaa!"
"Hämeen herrat köyhän miehen lasta", lisäsi kylmäverinen ja säälimätön konstaapeli konnan rukoukseen. "Niin lauletaan Hallin Jannenkin laulussa."
Univormuun puettu herra toi Topiaalle kiviensärkijän rosvoamat rahat.
Siinä oli seteleitä, kuparia ja hopeaa puoleensataan markkaan.