"Luettu ja laulettu! Ettei tuota nyt…"
"Siis sovittu asia. Te otatte selvän missä Josu nyt oleksii ja minä annan teille kummallekin markan. Tuohon käteen."
Pojat eivät virkkaneet sitä tai tätä; katselivat vaan onkimatoihin.
"No ettehän uskallakaan."
"Kyllä me vaan uskallamme, mutta…"
"Asioissa on niin monta mutkaa."
"Käskitte meitä äsken tekemään sen hyvin pian."
"Jos me nyt menemme tuhlaamaan aikaa juonikkaiden särkien ja ahvenien kanssa, niin ymmärrättehän, ettei tulekaan työstämme valmista hätään. Mutta jos te uskotte antaa meille kummallekin etukäteen kymmenen penniä, niin…"
"Ostamme korppuja syödäksemme ja heitämme ongellemenon… Tiedättekö, särki ei olekaan niin yhdenpäiväinen; se närppii silloin tällöin ja tarttuu onkeen koska muistaa. Jotta nyt pääsisimme paikalla toimiin, niin antakaa meille kummallekin etukäteen…"
"Kymmenen vaivaista!"