"Eli kymmenen viheliäistä!"
Topias antoi kummallekin pojalle kymmenen penniä, lausuen antaissaan:
"Täysinäisen herran saatte kumpikin sitte."
"Mutta ettehän vaan syö sanaanne?"
"Ja juo lupaustanne."
"Älkää, hyvät ystävät, sitä epäilkö."
"Me lähdemme nyt sitten katsomaan missä Josu oleilee."
"Ja huomen-illalla tulemme sanomaan teille missä hän asustelee."
Kello kolmesta saakka istui Topias seuraavana päivänä, milloin hänellä vaan oli joutilasta aikaa, puodin kynnyksellä ja tähysteli siinä poikain tuloa. Silmänsä eivät väsyneet katselemiseen ja mielensä pysyi jännityksessä. Kello ehti kahdeksaan, liike hiljeni kaupungissa ja Kalastajakadulla; kello yhdeksän aleni aurinko taivaanrantaan, merenpinta punerti. Yö, kaunis kesäyö hiipi kaduille käsikädessä hiljaisuuden kanssa.
Kello kymmenen tulivat pojat.