Ohimoluunsakin olivat niin arat, etteivät sietäneet sormella painaa, kurkkua kuivatti, hengitys kävi säännöttömästi, epätasaisesti, sydän tykki kiivaasti…
"Kuinka minun on tuskan kuuma."
Topias nousi ylös, nouti kylmää vettä, joi sitä, hauteli sillä silmiään, ohimoitaan. Sitte keitti hän kahvia ja herätti Josun.
"Mihin aikaan minä tulin kotiin?"
"Taisi olla puoliyö."
Raukkamaisuus ei ollut Topiaan luonteenmukaista. Kahvia juodessa virkkoi hän iloisesti:
"Viinalla ja viinillä ei ole yhtään eroa, toinen juovuttaa niinkuin toinenkin."
"Viina on vaan kalliimpaa; siihen meni äitini talo."
"Oliko äidilläsi talo?"
"Oli ennen aikaan. Vaan isän luona kävi usein vieraita. Hän tarjosi heille viiniä ja joi itse kanssa. Viiniä ja vieraita kesti niinkauan että talo myötiin ja me muutimme asumaan hyyryille. Olin silloin jo niin suuri, että muistin kaivata kodin pientä puutarhaa, jossa Maiju leikki kanssani. Kuin viini ja vieraat loppuivat, rupesi isä juomaan viinaa ja lyömään…" Josun ääni sortui ja hän nousi lähteäkseen avaamaan puodin ovea.