"Näin rahoja otettavan täältä ja pantavan tänne; näin vietävän ja tuotavan satamarkkasia. Antakaas kuin katson."
Sihteeriä rupesi yskittämään ja hän yski itsensä punaiseksi.
Josu veti rahalootan auki, otti kymmenen seteliä siitä ja luki ne kertaalleen syrjistä.
Sitte hän lausui:
"Aivan oikein… Uneni, näköni on totta, näitä rahoja on käsitelty."
"Mistä sen tiedät?"
"Minä illalla luin nämä rahat ja asetin ne samalla ikänsä mukaiseen järjestykseen, vanhimman alle, nuorimman päälle. Nyt ne ovat sekaisin, nyt ei niissä ole ensinkään järjestystä."
"Älä houraile! Kuka näitä olisi liikutellut, kotoolla olimme joka mies."
Topias antoi yhden setelin sihteerille; tämä oli yskiä keuhkonsa kappaleiksi.
"Näkyjä, näkyjä", kangerti hän. "Minäkin olen nähnyt näyn, kuulkaas niin kerron…"