Josulla oli hallussaan kidutuskoneen ruuvit. Hän yhä kiristi:
"Vaikka olimmekin kotoolla, ei se merkitse mitään. Avainkin oli iltayöstä vesisangon alla."
"Mutta sen kätköpaikkaa ei tiedä muut kuin me. Ja kuka nyt olisi liikutellut rahoja eli ottanut ja pannut, vienyt ja tuonut niinkuin sinä sanot, älä päättömiä puhu, äläkä muita hulluna pidä."
Sihteeri pääsi henkiin, yskäkin lakkasi.
"Jos rahoista edes olisi pois", tajusi hän huomauttaa, "niin…"
"Mekin uskoisimme näkysi, niin ikävätä kuin olisikin…"
"Oli mitä oli, mutta kyllä näitä vaan on pidelty, sanokaa vaan minun nähneeni vaan unia, näkyjä…"
"Joissa ei ole päätä eikä perää…"
"Enempää kuin minunkaan näyssäni. Kuulkaas, minä kerron…"
Josu jätti heidät ja meni puotiin. Topiaalle kertoi sihteeri: