"Miksi et kirjoita?" kysyi Topias hämmästyneenä.
Simo katsoi setelipinoihin pöydällä.
"Kyllä minä kirjoitankin, mutta en minä jätä tytärtäni hihhulilaisille; en minä anna lastani…"
Johanna peitti käsillään kasvonsa ja virkahti rukoilevalla äänellä:
"Taivasten tähden! Älkää lastani…"
Setelit putosivat isän kädestä; hän näki tyttärensä sielun tuskan, kuinka se oli ankara ja rusentava, hän näki oman voimattomuutensa ja hän jo luuli että kaikki on hukassa.
Mutta Topias läheni Simoa ja lausui kovalla äänellä:
"Paljonko tahdot lisää rahaa, että luovut lapsesta niinkuin eronmyönnytyksessä seisoo? Suurenko summan tahdot? Sano!"
"Kymmenentuhatta."
"Kirjoita sitte vaan nimes; rahat saat paikalla."