Simo istui jälleen kirjoittamaan ja painamaan sinettiään nimensä alle. Johannan äiti kääri sill'aikaa vaatteita lapsen ympäri ja lähti Maijun kanssa edellä kotiin.
Johannan isä luki rahoja, käski samassa:
"Menkää nyt."
Tuuli puhalti setelit pöydältä lattialle; setelien sekaan kaatui
Johanna.
"Minä haen ajurin", lausui isä, "menen samalla lääkärin luo ja vien hänen edellä kotiin."
Hän läksi kiireesti.
"Lapseni, lapseni", rukoili Johanna. "Älkää ryövätkö minulta lastani. Minä kärsin mielelläni vaikka kuolemaan asti kuin ette vaan vie minulta lastani. Tuokaa, tuokaa…"
Simo katsoi ulos myrsky-yöhön; tuuli ulvoi, vaahtopäät valittivat rajusti. Kädet ristissä ja kattoon tuijottaen vaikeroi Johanna yhä:
"Viekää minut vaikka hautaan, mutta antakaa minulle lapseni, antakaa…"
Issikka samassa ajoi pihaan; kolina kuului kamariin.