Topias heitti peitteen Johannan yli ja otti hänet syliinsä. Simo ei kääntänyt kasvojaan.
"Kuule Simo", virkkoi Topias kynnyksellä seisoen ja ovea avaten.
Simo käänsi katseensa heihin.
"Mitä sanomista sinulla on?"
Ääretön ylenkatse näkyi Topiaan silmissä ja kuului sanoissa kuin virkkoi:
"Ei sinun sielussasi olekaan Jumalan kuvaa, siellä on rahan kuva.
Hyvästi!"
* * * * *
Johannan sielussa oli henkinen yö. Hän puhui toisen hetken kuolosta ja haudasta, toisen hetken taivaasta ja kunnian kruunusta.
Mutta perhoispariskunta ei horjunut uskossaan.
"Herralta on tämä tullut," sanoivat he, "ja meidän pahain tekoimme tähden on tämä tullut."