"Ei."
"Kuinka sinä olet vaalea! Mikä sinun on?"
"Mene, hyvä Vieno, pyytämään isältäsi, ett'en minä tarvitsisi mennä konttooriin iltapuolella. Pääni on kovasti kipeä ja…"
"Voi kuitenkin! Ethän vaan kuole?"
"En; minä panisin niin mielelläni maata."
Vieno lähti juoksemaan. Äidilleen hän huusi:
"Josu on kipeä ja minä pelkään, että hän kuolee. Voi kuitenkin!"
* * * * *
Meri oli tyyni, lehti ei liikkunut, tuuli ei kulkenut. Polttaen paistoi aurinko Sörnäsin vankilan seinään.
Kuinka kolkko on kartanon komeus, kuinka kauhea on sen uljuus!