Maantien lähellä oli kaksi vankia työssä, kiviä louhimassa. Vartija oli kolmantena; nojaten kiväärinsuuta vasten, seisoi hän vankien vieressä, joista toinen oli lyhyt ja kierosilmäinen, toinen pitkä, arveliailla kasvoilla.
Kierosilmäinen mies löi moukarilla poran päähän. Ilma oli tukehduttavan raskasta ja sinne asti kuului:
"Kilk, kalk, kilk, kalk, kilk, kalk."
Heidän ohitseen ajoi matkamies maantiellä. Hevonen käveli rivakkaasti ja miehen rinnalla oli nuori vaimo. Kauhun kylmä hyristys kävi vaimon sydämmen lävitse, nähdessään vangit ja kiväärin.
Mutta mies, joka istui vangin puolella, tervehti heitä, lausuen:
"Hyvää iltapäivää!"
Pitkä mies katsoi maantielle ja näki Topiaan. Moukari jäi ylös, arvet kasvoissa värähtelivät.
Nojaten kiväärinsuuhun, vastasi vanginvartija matkamiehen tervehdykseen:
"Jumal'antakoon!"
Samassa moukari putosi poranpäähän. Kuului taas: