Topias pudotti arpanopat kädestään pöydälle ja vastasi:
"Arpakirjan."
"Eli onnenpyörän."
"Kuudenkymmenen pennin maksavan."
Tapani hymyili ja seurasi tarkkaan arvanlyöntiä.
"Mitä muuta ostit?"
"Kellonavaimen, kymmenellä pennillä."
Topiaan ääni oli laimea ja hän laski yhteen palikkain pisteitä.
Naurahtaen jatkoi Tapani:
"Kitsas mies! Mitä vielä ostit? Sano salaisuus minullekin, minä sanon sen Martalle ja Martta…"
"En minä mitään muuta ostanut."