Topias käänsi arpakirjan lehteä vasempaan, niin että pyörän kuvat peittyivät ja näkyville tuli numeroittuja suunnikkaita.
Pettymystä ilmausi Tapanin kasvoille. Katseensa siirtyi Topiaasta ja hänen toimistaan Korsijärvelle, kulki sieltä takasin yhteiseen lepikkömaahan ja soreaan petäjikköön.
"Minä luulin sinun ostaneen jotakin Helalle."
Tapanin sanat menivät Topiaan toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.
Arpakirjasta hän vaan luki:
"Tee viisaasti tai tuhmasti, edestäsi löydät."
Puheleminen loppui vähäksi ajaksi, hopeakellon raksutus vaan kuului huoneessa. Topias käänsi toistamiseen pyörän kuvat näkyville ja pudotti palikat pöydälle. Muuttaen vasemman jalan oikean alta sen päälle, virkahti Tapani:
"Niin, no; sinä olet minun veljeni ja sinä olet yhtä pitkä kuin minäkin…"
"Yksitoista", laski Topias noppain silmiä yhteen ja kääntäen kirjan lehteä, niin että numeroidut suunnikkaat tulivat jälleen näkyville.
"Ja sinulla on yhtäsuuret silmät kuin minullakin…"
Tapanin kuvanmalliseen lauseesen vastasi Topias arpakirjan sanoilla: