"Jos et sitte katso eteesi, niin katso taaksesi."
Silloin Tapani nousi ylös, läheni arpavehkeitä ja Topiasta. Vasemman käden heitti hän selkänsä taakse, oikealla kosketteli hän arpapalikoita. Hän ne asetti päällekkäin, lausuen vitkalleen:
"Niinkauan kun olet kotosalla, niin teet talon työtä ja syöt talon ruokaa…"
"Isännän vieressä ja talon suuressa pöydässä; suorasti sanottu."
"Talon pöydässä niin, olkoon sitte suuri tai pieni, kyllä sopu suo sijaa, sovussa syöty leipä on herkkua…"
"Eikä leipä sure syöjäänsä, joll'ei syöjä sure leipäänsä", koetti
Topias viisastella.
"Vaan milloin lähdet kotoa pois", puhui Tapani edelleen ja katseensa siirtyi taas multamaiseen vasikkahakaan ja sirkeärunkoiseen petäjikköön, "niin saat hevosen, lehmän, pari lammasta, saat sahratkin, saat vähä joka lajia kädenkäännettävää, ett'et tarvitse paljain sormin alkaa; vaan" — Tapani katsoi jälleen Topiasta ja asetti nopat vierekkäin — "niinkuin äsken sanoin, niin sinä olet minun veljeni ja sinulla on yhtä suuret silmät kuin minullakin. Ei tässä ole ahdasta, olet yksissä töissä, yksissä…"
"Lämpöisissä."
"Vallan niin, yksissä lämpöisissä niin…"
Veljen asiallinen ja sattuva lisäys miellytti Tapania nauruhaluun saakka.