"Nuori mies", sanoi hän laskien kätensä Topiaan olkapäille. "Minä sanon vielä toisen kerran teille. Olkaa tervetullut!"
Hänen lähdettyään meni Topias Simoa tapaamaan. Simo kantoi jauhosäkkejä makasiinin yläkertaan.
"Tämä on jo alkuna toiseen sataan, jotka olen tänäpäivänä yhtämittaa kantanut." Hän heitti säkin keveästi kuin herneroivikkeen selkäänsä.
"Älä heippatissa! Jos minä autan sinua näiden loppujen kanssa."
"Älä tee itseäsi jauhoiseksi; mene edellä sisään; minä tulen heti."
Simon huone oli entistä puhtaampi. Oranjekukka oli nostettu huoneen toiselle puolelle ja sen paikalla oli kukkakimppu vesilasissa. Lasin vieressä oli joukko onnittelukortteja, niissä kaikissa joku raamatunlause, kirjoitettu kauniilla naisen käsialalla.
Erääsen oli kirjoitettu punaisella läkillä:
"Isä ja äitikin tahtovat nähdä Teitä. Tulkaa tänä iltana kello kahdeksan 'Pelastuksen portille.' Siinä odottaa Teitä J."
Simo oli hikisenä, kuin tuli sisään. Hän otti pesukaapista olutpullon, avasi sen ja tarjosi Topiaallekin, mutta tämä ei huolinut.
"Juo nyt edes puoli lasia."