Isäntä naurahti, katsoi hyvän hetken Topiasta.
"Surkea totuus on, että tässä ei ole kukaan rikastunut kaupalla. Tässä oli viime vuonnakin eräs, hän osti ja möi, mutta rahat menivät kuin tuhka tuuleen…"
Että tuo eräs toi sakko sakon selkään kapakoitsemisesta ja että hän itse oli ristinkiusauksessa ennenkuin sai hylyn pois talosta, sen hän jätti sanomatta.
"Älkää siitä sentään pelästykö. Voihan teillä olla toisenlainen … onni!
"Onni on kaikilla ihmisillä."
"Mutta sanotaanhan, että kesä kaikilla, vaan onni harvoilla."
"Paljo tyhjää puhutaan. Ei mikään ole hassumpaa ajatella kuin se, että
Luoja olisi luonut toisen ihmisen onnelliseksi, toisen onnettomaksi.
Kuin ihmiset hävittävät oman onnensa, jopa lähimmäistensäkin onnen,
niin sitte syytetään kohtaloa ja…"
"Jumalaa… Uskotteko sitte senkin, että kuin onnettomuus tulee, niin se tulee…"
"Jumalalta. Kuinkas muuten? Seisoohan kirjassa, että kaikki päämme hiukset ovat luetut…"
Isännän kasvot kirkastuivat.