"Mennään nyt katsomaan huoneita."
Isäntä haki avaimet ja tuli Topiaan kanssa pienempään rakennukseen. Puotihuone oli pienenläntä, ehkä noin kaksi Topiaan mittaa sivuunsa, ja oli siitä ovi kadulle. Asuinhuone sen takana oli ruuhenmuotoinen ja puolipimeä. Sen vieressä oli kaksi pientä huonetta, toinen hellalla monistettu.
Ajuri nosti Topiaan kanssa huonekalut ruuhenmuotoiseen huoneesen ja meni, saatuaan kyytipalkan, pois. Isäntä ja Topias jäivät kahdenkesken.
"Mitä nyt sanotte?" edellinen kysyi.
"Huoneet ovat sopivat ja hyvät, vallan hyvät." Topiaan ääni oli varma ja hän avasi kakluuniluukut; heikkoa lämpöä tuntui tulevan pesästä. "Tämmöisiksi olen ajatellutkin…"
"No, ei näissä kehua käy… Vajassa on pienennettyjä halkoja, ottakaa sieltä käsikaupalla vaan…"
"Kiitoksia!… Tässä näkyy olevan yläkertaakin. Montako huonetta siellä on?"
"Kaksi. Asuuko siellä nyt ketään?"
"Ei; ne ovat rappiolta ja tarvitseisivat perinpohjaista korjausta,
Kesäisin ajoin siellä on asunut yksi ja toinen, talvisin ei kukaan.
Möisin koko tämän rakennuksen, jos saisin jonkinmoisen hinnan."
"Ehkä minä … vaan liian aikaista tuo lienee ajatellakaan."