"Kalastajan kadullahan sanoitte…"
"Niin."
"Istukaamme sitte rekeen; kun on päällyssaappaat ja turkitkin yllämme, niin on kankea kävelläksemme."
Topias totteli miehen käskyä ja istui kenopuoleen hänen viereensä. Hiljaa lähdettiin ajamaan, kuljettiin monta katua pitkin, monta katua poikin ja tultiin lopulla Kalastajakadulle. Mies ajoi määrätyn numeron mukaan portista pihaan. Pihassa oli kaksi rakennusta, suurempi perällä ja pienempi katua vastaan. Pienempi rakennus oli pihapuolelta kaksikerroksinen ja oli siinä yksi kuisti. Suuremmassa rakennuksessa oli kaksi kuistia. Topias meni ensimmäisestä sisään ja tuli kyökkiin. Kyökissä oli neljänkymmenen vaiheilla oleva vaimo ja nuori, kenties kahdenkymmenen vuoden vanha tyttö. Vaimolla oli lempeät kasvot, tytöllä kauniit, haaveelliset silmät ja musta puku yllä.
"Hyvää päivää! Minä olen Yli-Tuomosta ja…"
"Oletteko Topias?" Vaimo loi tutkistelevan silmäyksen Topiaasen.
"Olen ja uusi tulokas…"
"Olkaa tervetullut." Tyttö poistui perähuoneisin.
"Käske isä tänne", lausui vaimo hänen peräänsä.
Kotvasen kuluttua tuli talonomistaja ja antaen kättä toivotti Topiasta tervetulleeksi. Hän oli lyhyt mies, puheli hilpeästi, mutta matalalla, juohevalla äänellä, pitkät ajat katseli rävähtämättä Topiasta silmiin.