"Ei tämmöinen vattuvesi miestä mäkeen vie."
"Liian keltaistahan tuo on vattuvedeksi."
"Sitäkin on monenlaista. Tuo tänne lasi, juomalasi."
Simon täytyi juoda kahviakin. Keskusteltiin etupäässä kauppaliikkeestä. Simo neuvoi Topiaalle tukkukauppiaan, joka myö parhaita tavaroita helpoimmista hinnoista. Siltä Alekseikin ostaa suuret ostonsa. Topiaan ei tarvitse juuri muuanne mennäkään rahoineen. Rihkamia tosin täytyy ostella sieltä ja täältä, mutta niihin ei suuriakaan mene, niin hyötyisiä kuin kaupassa taas ovatkin. Tukkukauppias on läpiviisas mies ja ken häneltä kerran ostaa, ostaa toistekin. Kenelle hän kerran antaa laskun päälle tavaroita, sen silmille hän ei lennä, vaikka jäisikin maksamatta määräpäivänä. Yhdellä silmäyksellä katsoo hän ihmisen lävitse, siksipä voi hän antaa tavaraa tuntemattomallekin velaksi. Tähän asti on hän katsonut oikein…"
"Minä teen siis vaan elinkeino-ilmoituksen ja ajatan tavaraa tukkukauppiaan puodista, niin olen kauppamies."
"Niin teet … tuo tavaraa vaan. Ostajat, tietääkseni, tulevat itse."
"Ole huoletta niiden suhteen. Ostajia minä haen vaikka toreilta ja kaduilta, joll'eivät muuten tule."
"Entä muuttokirjasi?"
"Kuulutettiin tänäpäivänä ensi kerran ja Tapani ne tuo kuin tulee kaupunkiin… Jätä se punssipullo."
Simo oli täyttänyt lasin, aikoen viedä sen huulilleen.