"Jos minä sen jätän juomatta, niin minä en puhukaan sinulle…" Samassa hän tyhjensi lasin.
"Puhu nyt suusi puhtaaksi. Minua niin pahoittaa…"
"Puhun kun puhuuki. Käydessäsi viime syksynä täällä en vielä juonut punssia, en oluttakaan, minä vaan ajattelin yöt päivät tuommoista pientä puotia kuin tuon oven takanakin on. Ajattelin kuinka tukkukauppias katsoo minua noitasilmillään, kuin menen vähine rahoineni hänen puheilleen. Minä luotin hänen silmiinsä, että ne taaskin näkevät oikein ja rakentelin, rakentelin lakkaamatta… Mutta rakennukset sortuivat romahtaen kuin näin hänet…"
"Kenet!"
"Puhun sinulle kaikki. Kuule, tämän talon isäntä on rikas."
Topiaasta tuo oli yhdentekevä, hän ei vastannut huomautukseen mitään.
"Kuuletko hän on summattoman rikas."
"Sinähän sitä hoet."
"Ja hänellä on tytär, yksi ainoa tytär, joka saa kaikki ne summattomat rikkaudet, mutta kuuletko…?"
Simo keskeytti lausunnon ja kaatoi punssia lasiin. Topias ei yrittänytkään estää häntä.