"Sanokaapa, oletteko olleet oikein ylioppilainen?"
"Hm!" yrähti sihteeri tavattoman salamyhkäisesti.
Topiaasta tuo oli yhtä kuin suullinen vakuutus ja hän kysyi josko sihteerillä olisi aikaa ja halua opettaa hänelle luvunlaskua, yhden tunnin päiväänsä.
Sihteerillä oli molempia. Yhdessä vuodessa lupasi hän tehdä ihmeitä, opettaa kaikki suuretieteen salaisuudet Topiaalle.
"Jos tunnin päiväänsä laskemme, niin tulevana vuonna tähän aikaan te kykenette tekemään vaikka almanakan!"
"Minun aikani vaan ei sovi muulloin kuin aamusilla. Illalla minua unettaa ja päivällä on minulla, paitse kaupantekoa, senkin seitsemää sivutyötä, pitää keittää, tomuttaa, pestä … vaan aamulla kuudesta seitsemään…"
"Sopii ihmeen hyvin, kun sovitetaan. Aamulla ovat ajatuksetkin terävämmät."
"Sitä minäkin. Tulkaa sitte huomenaamulla, kello kuusi."
"Minuutilleen tulen."
"Kai palkasta sovimme."