Kursailematta murjasi herra sillin poikki ja alkoi syömään mieliruokaansa! Se meni sitä kyytiä; hän ehti syöneeksi ennen Topiasta.
"Ettekö tekin pidä sillistä?"
"En; ennen minä syön puuroa; puuro ja velli vasta ruokia ovatkin."
"Eivät janotakaan; minua jo janottaa. Antaisitteko yhden pullon olutta?
Minä kaikella kunnialla…"
"Ei ole olutta." Topiaan ääni oli melkein ynseä. "Vettä on karahviinissa."
Sihteeri huomasi tehneensä virheen, mutta hän paranti sen oitis.
"Eikä ole oluesta lukuakaan," sanoi hän ja korjasi kalanroiskeet. "Vesi on parempaa, terveellisempää."
"Sitä juovat herrain hevosetkin."
"Puhutte viisaasti kuin Salomo. Vesi on … vettä, vanhimpia voitehista piti sanomani."
Herra ei hätäillyt lähtemään, vaan katseli, kiitteli tavaroita ja kyseli hintoja. Kaikki oli hänestä hyvää ja mieluisata, yksin värjäämättömät kahvipavutkin olivat muka kuninkaallista laatua.