"Vaivattu! Ja kävelin näin pitkän matkan." Hän astui samassa askeleen sillitynnyriin päin.
"Te olette tainneet käydä isot koulut." Topias yhä katsoi keltaisempaa silmää.
"On sitä tehty sitäkin."
"Kenties akatemian oville asti."
"Valehtelematta."
Herra astui toisen askeleen sillitynnyriin päin. Topias katsoi häntä sinisempään silmään ja kysyi:
"Pidättekö sillistä?"
"Pidänkö sillistä? Oh! Enhän minä muuta söisikään, komisariuskin…"
Topias ei kuunnellut loppuun, sillä sanat olisivat ehdottomasti saattaneet hänet katsomaan sihteeriä keltaisempaan silmään, vaan valitsi suurimman sillin, jonka käsiinsä sai, ja nosti sen vehnäleivälle.
"Syökää, syökää leivän kanssa, sillä paljaaltaan on se liian suolaista."