Topias veti tupestaan puukon ja antoi sen herralle, virkkaen:
"Tässä sepäntekemä."
Herra leikkasi lampaankinkusta viilekkeitä, paistetusta juustosta nurkan, löi voita väliin ja piiloitti ne ynnä rieskanpuolikkaan pivoonsa.
"Talonisännillä on taloja ja isäntäin veljillä rahaa tuhansin markoin", kiitteli hän sitte ja kääntyi lähtemään. "Aamulla on komisarius vihainen minulle, hän on joka jäsenessään vihainen, mutta sanottuani hänelle syyn, miksi myöhästyin, sanottuani hänelle, että neuvoin tietä talonisännän veljelle, leppyy hän oitis, vieläpä hän kiittääkin minua ja sanoo minun tehneen taiten talonisännän veljeä johdattaissani…"
Sihteeri poistui kähvelästi ja varmoilla askeleilla.
Topias ajoi kauppias Aleksein pihaan; hän heti tapasi Simon. Simon mieli tuli hyväksi, nähtyään Topiaan ja vanhan äidin lähettämät vaatekappaleet.
"Voi veikkonen!" saneli hän iloissaan. "Korjaamme hevosesi ja käymme sisään, sillä minun päivätyöni on jo loppunut."
Simon huone oli pieni, mutta siisti ja puhdas. Pöydällä ei ollut tomua, lattialla ei ollut sylkeä. Suuresta orangekukasta levisi hyvä tuoksu huoneesen. Kukan vieressä oli kolme kirjaa; Uusi Testamentti, katekismus ja virsikirja.
"Sinulla on vielä tallella nuo…"
"Ainoat rikkauteni maailmaan lähtiessäni. Rouva ne kerran näki ja hän tahtoo, että pidän ne aina näkyvissä, vaikka ovatkin kansiltaan mustettuneet."