"Ei minunkaan ole pysyneet puhtaampina."
"Muistatko vielä, miten paimenessa käydessämme lu'imme ulkoa
Jerusalemin hävityksen historian?"
"Muistan, tarkoinkin…"
"Siitä on kauan…"
"On… Sinun on täällä hyvä olla, jaksat kuin prinssi."
"Korkeammalle, veikkonen. Palvellessani herraskartanoissa olin orjana; en muistanutkaan, että olin ihminen. Nyt elän entisen suhteen kuin kuningas."
"Siltä näyttää…"
"Renki ja kadunlakasijakin ovat meidän rouvan mielestä ihmisiä, eikä vaan työkoneita."
He makasivat yön yhdessä, jutellen ahkerasti. Topias kertoi Simolle kotipuolen kuulumiset tuiki tarkkaan; Simo kertoi työstään, palkastaan, joululahjoistaan ja ihmisystävällisestä emännästään. Enimmän ja viimeiseksi puhui hän isännästään. Poikanulikkana oli kauppias Aleksei, ennustaja-akan sanojen johdosta, tullut Helsinkiin, kolme kopekkaa rahaa lompakossa ja sarkavaatteet yllä. Nyt oli hänellä kolme kolmikertaista kivitaloa kaupungissa ja … rahaa niinkuin muutakin paperia!
"Minä uskon", sanoi Simo vakaasti, "että toiset ihmiset ovat määrätyt rikastumaan, toiset köyhtymään."