— Mutta lauletaanpa »Honkain keskellä», siinä on jotakin reipasta ja kuitenkin aito suomalaista.
— Lauletaan se.
Köörin jäsenet tulivat harmoonin lähelle; Jonni antoi äänet ja laulu helähti raikkaana ilmoille. Toinen basso oli syöpynyt Manun veriin eikä enää tippunut tielle.
Naimi oli kummissaan, seikka joka kyllä huomattiin. Lystiä aiottiin jatkaa hänen kustannuksellaan. Kun oli pieni väliaika kulunut, kysyi Jonni aivan vakavasti:
— Olisiko vielä laulaa toinenkin sävel?
— Mutta mikä? arveli Eliina.
Alkoi taasen kirjan selaileminen ja laulun etsiminen uusien verukkeiden perusteella.
— Jos lauletaan »Luostari kellot», virkkoi Jonni vihdoinkin äkkiä, kuten juolahduksen yllättämänä.
— Tosiaankin, lauletaanpa se,
Jonni otti taasen äänet ja antoi merkin. Romanttinen laulu loihti hentoiset ilmeet Naimin kasvoille, silmäterät pyöristyivät ja laajenivat kummastuksesta ihmettelyyn.