— Pyydän ylöslykkäystä tuleviin käräjiin, hän lopulta virkkoi, katsoen hävyttömän leikkisästi Miisua, joka seinään nojaten seisoi liikahtamatta.
— Miksi? kysyi tuomari.
— Hänellä oli muitakin armastelijoita…
— Voitko näyttää toteen?
— Voin.
Ovenpielestä kuului katkonaisia, tukahutettuja sanoja. Miisun kasvot näyttivät kalpenevan ja kokoonkutistunut ruumis rupesi vavahtelemaan. Mutta voimat olivat lopussa, ei ainoatakaan ehjää sanaa tullut kuuluville.
— Nyt Janne valehtelit, kuului rohkea ääni yli oikeussalin.
Se oli käräjätalon piika, joka noin lausui ovea avatessaan ja ulos lakituvasta astuessaan.
— Saadaan nähdä, kultaseni.
Janne nauroi hävyttömästi, toistaen samassa vaatimuksensa.