Kolme metsämiestä.
Kolme matkamiestä kiiruhti hellittämättä eteenpäin.
Texasin paahtava aurinko paistoi täydeltä terältä. Niin kauas kuin silmä kantoi, näkyi ainoastaan taivasta ja hiekkaa, hiekkaa ja taivasta. Ainoastaan kaukana taivaanrannalla voi silmä eroittaa nähtävästi metsänpeittämän vuorijonon tummat piirteet.
Los Varros-vuoret ne olivat, jotka houkuttelivat heitä luokseen tarjoten heille suojaa paahtavilta auringonsäteiltä.
Matkamiehemme olivat kolme tanakkaruumiista henkilöä, jäntereisiä miehiä, joilla oli ahavoituneet ja auringon polttamat kasvot ja jommoisia tapaa ainoastaan läntisen Amerikan metsänkulkijain, majavan- ja hevospyytäjäin joukosta.
Kaksi heistä näytti olevan yhdenikäisiä, noin neljänkymmenvuotisia, kolmas vaan noin kahdenkymmenenviiden ikävuoden vaiheilla.
Kaikilla oli heillä samanlaiset tamineet.
Englantilainen vartalonmukainen nahkatakki, nahkahousut, jotka peittyivät pitkävartisiin saappaisiin ja päässä leveälierinen, kotkansulan kaunistama panamahattu, muodostivat heidän yhtä yksinkertaisen kuin käytännöllisen pukunsa.
Selässä riippui heillä takaaladattava remington-kivääri. Vyöllään oli heillä vasemmalla puolen pieni, mutta terävät kirves, etupuolella riippui kahden kuusipiippuisen revolverin välissä pitkä tikari. Iso nahkainen matkaleili ja aimo jahtilaukku, joka nyt näytti olevan evästä pulloillaan, viimesti kolmen metsämiehen asun. Kolmetuntisen marssin jälkeen pääsivät he vihdoin kumpujonolle ja heittäytyivät suojaavien puitten siimekseen levähtämään hiukkasen rasittavan astunnan jälkeen.
"Olipa se todellakin rasittava marssii", sanoi toinen vanhemmista metsästäjistä pyyhkien nenäliinallaan hikeä otsaltaan. "Aurinko paahtaa tänään kuin jos tahtoisi se paistaa puhvelin ihan eläviltään."