Hän puhui keisarista. Poliisi vastasi kuivasti nostamatta silmiään työstään:
— Jos te olisitte hallitsemassa, niin ette olisi noin lihava.
— Voi hyvä ystävä, jos minä olisin hallitsemassa, sanoi hatuntekijä, tekeytyen äkkiä arvokkaan näköiseksi, niin kyllä asiat kävisivät vähän paremmin, sen takaan… Se ulkopolitiikka esimerkiksi, jota he ovat viime aikoina harjottaneet saattaa minut aivan raivostumaan. Jos minä, joka tässä nyt puhun teille, vain tuntisin jonkun sanomalehtimiehen, johon voisin istuttaa mielipiteitäni…
Hän innostui, ja kun sokeroitu keksi jo oli jyrsitty loppuun, avasi hän laatikon ja otti sieltä lakritsipalasia, joita hän ahmi sisäänsä, huitoen käsillään.
— Se on hyvin yksinkertaista… Ennen kaikkea minä uudistaisin Puolan vallan ja perustaisin suuren skandinavialaisen valtion, joka pitäisi Pohjan jättiläistä aisoissa… Sitten minä tekisin kaikista Saksan pikkukuningaskunnista tasavallan… Mitä Englantiin tulee, ei sitä juuri tarvinne pelätä; jos se hievahtaisikaan, niin minä lähettäisin satatuhatta miestä Intiaan… Jos vielä veisin paimensauvat selässä Ison Turkin Mekkaan ja paavin Jerusalemiin. No, eikö Euroopassa pian olisi tehty puhdasta jälkeä? Kuulkaahan, Badingue, katsokaahan tänne…
Hän keskeytti puheensa ottaakseen kouraansa viisi tai kuusi lakritsipalasta.
— No niin, se menisi yhdellä nielauksella, kuin nämä lakritsipalaset!
Ja hän mätti avoimeen suuhunsa palasen toisensa jälkeen.
— Keisarilla on toiset aikeet, sanoi poliisi, mietittyään runsasta kaksi minuuttia.
— Joutavia! sanoi hatuntekijä kiivaasti. Kyllä ne hänen aikeensa tiedetään! Koko Eurooppa nauraa meille… Joka ainoa päivä saavat Tuilerien palvelijat korjata hänet pöydän alta herrashenttujensa välistä.