— Maheu! Maheu! — huusi Negrel vihaisesti.
Kaikki hiilenkaivajat laskeutuivat käyttävään.
— No katsokaahan tuota! — puhui hän. — Kestääkö tuo mielestänne? Kaikki on tehty hutiloimalla… Katsokaa kuinka poikkipuu on pistetty, ei ole edes sovitettu liitteisiin… Nyt ymmärrän, miksi korjaustyöt meille maksavat niin paljon. Teille se on samantekevää, kumpa kestäisi niin kauan kuin te siitä vastaatte! Mutta yhtiön täytyy hankkia koko armeijakunta toimittaakseen korjaustyöt…
Chaval aikoi vastata, mutta hän ei sallinut.
— Vait, minä tiedän mitä te tahdotte sanoa. Että teille maksettaisiin enemmän, eikö niin? Mutta minä varoitan teitä, että te voitte saavuttaa vain sitä, että vähennetään palkkionne hiilirattaista, jos teille tullaan maksamaan parruista. Niin saamme nähdä mitä te siitä hyödytte.. Mutta nyt korjatkaa heti kaikki tuo. Huomenna tulen katsomaan.
Hän poistui, mutta työmiehet jäivät täydelliseen hämmästykseen uudesta uhkauksesta. Dansaert, joka insinöörin edessä oli osottanut sellaista nöyryyttä, jäi hänestä jälelle, hyökätäkseen työmiesten kimppuun.
— Senkin laiskurit, teidän tähtenne saan minä moitteita! — huusi hän työmiehille. — Katsokaa! Älkää luulko, että pääsette ainoastaan kolmella frankilla!
Kun hän oli mennyt, niin ei Maheukaan enää voinut hillitä itseään:
— Kaikkea sitä pitää tapahtua! Minä tahdon pysyä tyynenä, sillä muuten ei voi sopia mistään. Mutta tässä on jo liikaa, tästä voi kuka tahansa raivostua. Onko se järkeä, alentaa maksumme rattaista ja maksaa kannatinparruista erikseen! Se on taas uusi keksintö, että meille maksettaisiin vähemmän. Kirotut saakelit!
Hän etsi keneen hän voisi purkaa vihansa ja huomattuaan Katarinan ja
Etiennen seisovan toimettomina syrjässä, ärjähti: