— Heti, mutta minulla on vähän asioita.
— Mitä sitten?
Hän kääntyi ja huomasi Philomenen, joka tuli lajitteluvajasta.
— Vai niin, mumisi hän ikäänkuin arvaisi, mistä on kysymys. — No, minä menen edeltä.
— Mene, minä saavutan sinut.
Mouquet lähti, kohtasi vanhan Mouquet'in; isä ja poika nyökkäsivät ääneti toinen toisilleen ja menivät eri teitä.
Sakarias vei Philomenen sivutielle kanavan luo. Nainen ei tahtonut, hänen oli kiire, he riitelivät kuten kauan naimisissa ollut pari. Eipä ollut hauskaa tavata aina ulkona etenkin talvella, kun maa on kostea eikä voi piilottautua ruispeltoon.
— No eihän ole kysymys siitä, sanoi Sakarias: kärsimättömästi. — Minä tahdon puhua kanssasi…
Hän kiersi käsivartensa naisen vyötäisille ja vei hänet mukanaan. Kun he olivat laskeneet mäeltä, kysyi Sakarias, onko hänellä rahaa.
— Mihin sinä niitä tarvitset? kysyi tämä.