— Vai kahdeksankymmentätuhatta! Kahdeksankymmentätuhatta! Ei miljoonastakaan nyt.
Denise koetti palauttaa hänet järkiinsä. Mutta samassa kaupan ovi aukeni ja Denise peräytyi aivan kalpeana. Setä Baudu astui sisään vanhenneena, kasvot vielä keltaisempina kuin ennen. Bourras tarttui heti vieraansa hihaan kiinni ja kiihottuen hänen tulostaan sinkautti hänelle uutisensa vasten kasvoja antamatta hänelle aikaa sanoa sanaakaan.
— Tiedättekö että julkeavat tarjota minulle kahdeksankymmentätuhatta frangia. Niin hävyttömiksi nuo roistot heittäytyvät! Luulevat kenties, että olen ostettavissa niinkuin mikä tahansa kunnoton tyttö… He kai uskottelevat, että nyt, kun ovat ostaneet talon, olen loukussa. Mutta siinä he erehtyvät. Sillä liikettäni he eivät saa, eivät sittenkään! Olisin taipunut kenties, jos asiat olisivat ennallaan, mutta koska talo on nyt heidän omansa, niin koettakoot tulla ottamaan!
— Totta siis on mitä huhu kertoo? Baudu sanoi hitaalla äänellään. —
Kuulin puhuttavan ja tulin tiedustelemaan.
— Kahdeksankymmentä tuhatta frangia! Bourras toisti. — Miksi ei satatuhatta! Summan suuruus varsinkin minua suututtaa. Luulevat kenties, että tarvitsen heidän rahojaan johonkin konnamaisuuteen… Mutta tuhat tulimmaista! Liikettäni en anna! En ikinä, kuuletteko!
Denise uskalsi jälleen puuttua puheeseen sanoakseen hiljaa:
— Yhdeksän vuoden kuluttua he saavat sen, sitten kun vuokrasopimus on lopussa.
Setänsä läsnäolosta huolimatta hän rukoili hartaasti ukkoa suostumaan. Nyt ei enää auttanut ponnistaa vastaan. Täytyi väistää väkevämpää. Sulaa hulluutta oli työntää luotaan sellainen rikkaus. Mutta vanhus pysyi itsepintaisesti kiellossaan. Yhdeksän vuoden kuluttua hän oli jo toivottavasti haudassaan, niin ettei hänen tarvinnut sitä nähdä.
— Kuuletteko, herra Baudu, teidän veljentyttärennekin on heidän puolellaan. He ovat lähettäneet hänet minua lahjomaan… Noiden konnien puolella hän on, kunniani kautta!
Setä, joka ei tähän mennessä ollut Deniseä huomaavinaankaan, nosti nyt päänsä jurosti niinkuin aina, kun hän liikkeensä ovelta oli nähnyt veljentyttären menevän ohi. Mutta sitten hän kääntyi hitaasti häneen päin ja katsoi häneen. Hänen paksut huulensa vapisivat.