— Tiedän sen, hän vastasi hiljaa.
Ja hän katsoi yhä Deniseen. Kyyneleet kohosivat Denisen silmiin, kun näki setänsä kasvot huolista murtuneina. Baudu puolestaan tunsi pistoksen sydämessään, kun ajatteli, ettei ollut auttanut nuorta sukulaistaan hänen kurjuutensa päivinä. Nähdessään sitten Pépén nukkuvan tuolilla äänekkäästä keskustelusta huolimatta hän heltyi lopullisesti.
— Denise, hän sanoi yksinkertaisesti, — tule huomenna pienokaisen kanssa meidän luoksemme syömään päivällistä… Vaimoni ja Geneviève ovat pyytäneet, että kutsuisin sinut, jos tapaisin.
Denise lensi punaiseksi ja suuteli setäänsä. Baudun lähtiessä Bourras, sovinnosta hyvillään, huusi hänelle ovelta:
— Houkuttele sinä tyttöä oikealle tolalle; hänessä on paljon hyvää!… Mitä minuun tulee, niin joutaa talo aikanaan luhistua. Kyllä he minut löytävät raunioista.
— Talomme luhistuvat jo, naapuri, Baudu vastasi synkästi. — Ja me hukumme kaikki.
VIII.
Koko kaupunginosa puhui suuresta liikeväylästä Dix-Décembrenkadusta, jota ruvettiin puhkaisemaan uudelta oopperalta pörssiaukiolle. Pakkoluovutusvaliokunta oli jo julistanut päätöksensä ja purkamistyöt oli aloitettu. Avattavan kulkuväylän toisesta päästä revittiin Ludviginkadun yksityisrakennukset, toisesta vanhan Vaudeville-teatterin ohuet seinät. Rautakanget tekivät työtään, ja pauke alkoi jo kuulua Michodièren- ja Choiseulinkadulle, joiden asukkaat surkuttelivat revittäviksi tuomittujen talojen kohtaloa. Tuskin oli kaksi viikkoakaan kulunut, kun uusi katu oli jo puhkaissut niiden läpi laajan halkeaman täynnä aurinkoa ja liikettä.
Mutta vielä suurempaa huomiota herättivät kaupunginosassa Naisten Aarreaitassa alkaneet laajentamistyöt. Puhuttiin suunnattomasta suurentamisesta, jättiläismäisestä tavaratalosta, jolla olisi kolme julkisivua, Michodièren-, Neuve-Saint-Augustinin- ja Monsignynkadulle päin. Mouret kuului tehneen Kiinteistöpankin johtajan paroni Hartmannin kanssa sopimuksen, jonka mukaan hän sai haltuunsa suurimman osan siitä neliömäisestä alueesta, joka kolmelta puolelta oli edellämainittujen katujen rajoittama; alueen neljännelle rajalle, vastaisen Dix-Décembrenkadun varrelle, paroni aikoi rakentaa hotellin, joka muhkeudessa vetäisi vertoja Grand-Hotellille. Joka taholla Aarreaitta lunasti vuokrasopimukset; puodit suljettiin, asukkaat muuttivat pois, ja tyhjissä taloissa vilisi joukoittain työmiehiä, jotka korjasivat sisustusta uuden tarkoituksen mukaiseksi ja häärivät alituisessa pölyssä. Keskellä tätä yleistä myllerrystä Bourras'n ahdas hökkeli yksin pysyi entisellään vähääkään väistymättä halkeamastaan korkeiden seinien välissä.
Kun Denise seuraavana päivänä meni Pépén kanssa setä Baudun luo, sulki kadun pitkä jono tiilikuormia, joita purettiin Duvillard'in talon edessä. Liikkeensä ovelta setä katseli niitä synkän näköisenä. Sitä myöten kuin Naisten Aarreaitta paisui, Elbeufin vanha liike tuntui kutistumistaan kutistuvan. Nuoren tytön silmissä liikkeen ikkunat näyttivät entistään mustemmilta ja ahtaammilta, ikäänkuin eivät olisi päässeet hengittämään talon vankilamaisesti painavan välikerroksen alla. Vanha vihreä kilpi oli haalistunut kosteudesta entisestäänkin, ja koko ikäloppu julkisivu oli surkastuneen, harmaantuneen ja kuin laihtuneen näköinen.