Alajohtaja huusi:
— Puolisilkkiä, pieniruutuista, kaksikymmentäyksi metriä, kuusi frangia viisikymmentä metri.
Sitten pakka heitettiin maahan muiden lisäksi, ja Hutin jatkoi alkamaansa keskustelua kysymällä Favier'lta:
— Vai tahtoi hän lyödä teitä?
— Tahtoi kyllä. Ja siinä minä kaikessa hiljaisuudessa tyhjensin kolpakkoni… Tarpeetonta hänen oli syyttää minua valheesta. Nythän pienokainen on saanut kirjeen ja päivälliskutsun isännältä… Kaikki sen tietävät.
— Tosiaanko? sanoi Hutin. — Eikö se sitten vielä ollutkaan valmista?
Favier ojensi hänelle toisen pakan.
— Siltähän se näytti, hän vastasi. — Olisi voinut vannoa niin olevan.
Jo aikoja sitten he tuntuivat olevan yhtä mieltä.
— Samaa lajia kaksikymmentäviisi metriä, Hutin huusi.
Pakka tupsahti raskaasti toisten päälle hänen hiljaa jatkaessaan: