— Olen kyllä. Vaivoin olen näin pitkälle päässyt.
— Niin todellakin. Tavaton tungos. Ihmiset ovat koko ajan yhdessä paikassa eivätkä liiku… Entä itämainen sali?
— Hurmaava kerrassaan!
— Hyvä Jumala, mikä menestys! Jääkäähän tänne, niin menemme kohta yhdessä ylös.
— Ei kiitos, minä tulen juuri sieltä.
Hutin odotti salaten kärsimättömyytensä yhtämittaiseen hymyynsä. Naiset eivät todellakaan kursailleet ketään. Varastivat ujostelematta häneltä hänen rahansa. Vihdoinkin rouva Guibal poistui jatkaakseen hidasta kävelyään ja kiersi ihastuneen näköisenä silkkinäyttelyä.
— Teidän sijassanne ostaisin päällysvaatteen valmiina, rouva Desforges sanoi kiinnittäen huomionsa takaisin kankaaseen. — Huokeammaksi se tulisi.
— Totta on, että koristeineen ja ompelupalkkoineen … kuiskasi rouva
Marty. — Ja sitten on tilaisuus valita.
He nousivat kaikki. Rouva Desforges kääntyi Hutiniin:
— Tehkää hyvin ja saattakaa meidät valmiiden vaatteiden osastolle.