Saccard kalpeni ja naurahti väkinäisesti.
"Sangen kaunista."
"Onpa kyllä", vastasi Huret naivisti. "Tätä minä en ollut odottanut.
Nyt saamme järjestää tämän asian omin neuvoin."
Ja kuullessaan seinän takaa juuri kotiin tulleen Daigremont'in äänen lisäsi hän hiljaa:
"Antakaa minun hoitaa tämä asia."
Huret tahtoi selvästi keinolla millä hyvänsä saada Yleispankin perustetuksi ja päästä itse osakkeenomistajaksi. Hän oli jo huomannut mitä osaa hän tulisi näyttelemään yhtiössä. Tuskin oli hän tervehtinyt Daigremont'ia, kun hän levitti loistavin kasvoin kätensä ja huudahti: "Victoria! Victoria!"
"Todellako? Kertokaa kaikki."
"Aivan niin, suuri mies menetteli juuri kuin saattoi odottaakin; hän sanoi vain: 'toivon että veljeni onnistuu'."
Silloin Daigremont ihastui, hänen mielestään merkitsivät ministerin sanat sangen paljon.
"Ja me onnistumme, rakas Saccard, olkaa huoleti; siitä me kyllä pidämme huolen."