— Kyllä … nukuin minä pari tuntia… Julius ei ole vielä kotona!
Rouva Delaherche keskeytti hänet. Hän oli ollut koko aamun hyvin levoton poikansa tähden, vaan hän oli vanhanaikainen, urhoollinen nainen, joka ei suotta vaikeroinut. Ja nyt hän muisti, mitä varten oli miniänsä luokse tullut.
— Enosi, översti Vineuil on lähettänyt ylilääkäri Bourochen pyytämään, että saisivat asettaa tänne ambulanssin… Hän tiesi, että meillä on tehtaassa kyllin tilaa ja minä lupasin jo heidän käytettäväkseen kuivaus-salin… Vaan ehkä on parasta, että sinä menet heidän puheilleen…
— Mennään, mennään heti, sanoi Henriette innostuneena.
Gilberteäkin översti Vineuilin ehdotus huvitti. Hän sitasi kiireellä mustan pitsiliinan päähänsä ja he lähtivät kolmen makuusuojasta. Vaan porttiholviin tultua he näkivät kadulla suuren väkijoukon. Matalat, yhden hevosen vetämät vaunut vierivät hitaasti eteenpäin, ajajana eräs luutnantti, ja he luulivat ensimmäisten haavoitettujen jo saapuvan.
— Niin, niin, ajakaa vain pihaan… Täällä se on!
Vaan he huomasivat erehtyneensä. Haavoitettu, joka lepäsi vaunujen perällä, olikin marsalkka Mac-Mahon ja hänet vietiin ruununvoudin taloon. Saatuaan vaarallisen lihahaavan ylhäälle reiteensä oli hän pikipäin sidottanut sen pienessä puutarhurin majassa, kannatuttanut itsensä vaunuihin ja käskenyt viedä Sedaniin. Hän oli avopäin, toinen jalka paljaana, ja univormun kultanauhat liassa ja veressä. Mitään puhumatta hän kohotti päätään, katsoi väsyneesti ympärilleen ja huomattuaan portilla naiset, jotka kädet ristissä häntä katselivat ja joiden kasvoilla kuvastui syvää murhetta armeijaa kohdanneesta onnettomuudesta, hän nyökäytti tervehtien päätään huulilla surumielinen, isällinen hymy. Katuvierillä seisoskelevat ihmiset nostivat lakkiaan ja juttelivat innokkaasti tapauksesta. Toiset tiesivät senkin, että kenraali Ducrot oli määrätty marsalkan seuraajaksi. Kello oli silloin puoli kahdeksan.
— Entä keisari? kysyi Henriette kirjakauppiaalta, joka seisoi puotinsa ovella.
— Hän lähti noin tunti sitten, vastasi naapuri. Minä seurasin häntä, näin ratsastavan ulos Balanin portista… Sanovat, että kuula on reväissyt hänen päänsä poikki.
Vastapäätä asuva kauppias yhtyi puheesen.