Tykit paukkuivat, hän tiesi, että hetken perästä on työtä yllin kyllin ja heilui hiki päässä ja komensi, että kaikki olisi valmiina kun verisiä, silvotuita ihmisiä alkaa tulla vaunulastittain. Vajassakin oli tehtävä valmistuksia, eräälle pöydälle hän asetti lääkearkkuja ja kenttäapteekkia, jotka jo avasikin valmiiksi, liinannukkakääröjä, siteitä, kangasta, lastoja, sekä toiselle kloroformipullon ja rasvapurkin viereen kaikki leikkauskojeensa, koettimia, hohtimia, veitsiä, saksia, sahoja, neuloja, joka laatua, mikä leikkaa, viiltää, sahaa lihaa ja luuta. Mutta pesuastiata ei ollut.
— Lieneehän teillä toki savikuppia, pyttyjä, sankoja, patoja, mitä tahaan… Jotain täällä olla pitää, emmehän me voi tonkia veressä ja tahrautua leukaa myöten!… Ja pesusieniä, ymmärrättekö, hankkikaa minulle pesusieniä!
Rouva Delaherche riensi minkä kerkesi ja palasi heti kintereillä kolme tyttöä, jotka kantoivat sylin täydeltä pesuastioita. Gilberte seisoi leikkauspöydän luona. Hän viittasi Henrietten luokseen ja osoitti puistatellen kiiltäviä teräsaseita.
He tarttuivat toistensa käsiin ja katselivat toinen toistaan pelokkaalla, säälivällä katseella.
— Hui, eikös olisi kauheata, jos leikattaisiin tuollaisella terävällä veitsellä jalka eli käsi poikki!
— Ihmisparat! mutisi Henriette ja vedet nousivat hänen silmiinsä.
Bouroche oli juuri asettanut pitkälle pöydälle patjan ja kiinnittänyt vahakankaan sen päälle kun porttiholvista kuului kärryjen kolinata. Ensimmäiset sairasvaunut ajoivat pihaan. Vaan ne toivat ainoastaan kuusi helposti haavotettua, jotka istuivat vastatusten useimmilla käsi siteissä tai päässä riepu. He pääsivät melkein omin voimin alas vaunuista ja menivät tohtorin luo tarkastettavaksi.
Kun Henriette hellästi auttoi aivan nuoren sotamiehen, jonka olkapään kuula oli lävistänyt, päältä takkia sattui hänen silmänsä pojan rykmentin-numeroon ja hän huudahti:
— Tehän kuulutte 106:n rykmenttiin! Oletteko Beaudoinin komppaniasta?
Ei, hän kuului Ravaudin komppaniaan, mutta hän tunsi kyllä korpraalin, Jean Macquartin ja luuli melkein varmasti, ett'ei hänen komantonsa vielä ollut käynyt tulessa. Henriette tuli iloseksi: hänen veljensä eli siis! Jos nyt vain olisi saanut jotain tietoja miehestään, jota odotti joka silmänräpäys.