Weiss vastasi surullisesti, osottaen lasta:
— Se on eräs lapsiraukka, jonka äidin kranaatti on tappanut; senpätähden lapsi nyt itkee.
— Piru heidät vieköön, mutisi Laurent, sen he saavat maksaa.
Weiss ja kapteeni, mukanaan puutarhuripoika ja kaksi miestä, olivat menneet ullakkoon, voidakseen paremmin nähdä kadulle, jonka varrella kirkkotori oli. Se oli nyt baijerilaisten vallassa. Mutta nämä kulkivat eteenpäin suurella vaivalla ja varovaisuudella. Eräässä kadun kulmassa pieni joukko jalkaväkeä hätyytti heitä melkein neljännestunnin verran ja ottelu olikin niin ankara että kuolleita makasi läjittäin. Sitte anastivat he erään talon toisessa kulmassa, ennenkun menivät edemmäksi.
Yht'äkkiä nähtiin savun keskellä naisen eräästä ikkunasta ampuvan kiväärillä. Se oli erään leipurin talo ja sielläkin oli sotilaita muiden asukasten keskellä ja kun viholliset vihdoinkin olivat saaneet tämän talon valtaansa, kuului sieltä kiljuntaa ja kauheata meteliä… Ihmisjoukko, joiden seassa voi huomata nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia, ajettiin toisella puolen katua olevan muurin luo — senjälkeen kuului kiväärin laukaus, verta purskahti aina kattoon asti. Saksalaiset olivat taipumattomia. Kukin sotaväkeen kuulumaton, jolla tavattiin aseita, ammuttiin paikalla syytettynä siitä että oli asettunut kansain oikeuksien ulkopuolelle. Kiivas vastustus, jota kohtasivat kylässä, saatti heidät raivostumaan ja suuret tappiot, joita olivat kärsineet viimeisten viiden tunnin aikana, ärsytti heidät julmaan kostoon. Katuojat valuivat verta, ruumiit sulkivat kadut, kaatuneet makasivat suurissa läjissä, kuului ainoastaan korahduksia ja valittavia huudahduksia. Joka rakennukseen, jonka viholliset anastivat, nähtiin muutamien viskaavan palavia olkia, toisien sytyttävän valkeata tulisoihduilla, vielä toisien valelevan muureille paloöljyä; ja kohta olivat kadut yhtenä tulimerenä.
Keskellä kylää oli Weissin talo lukituin ovin ja tukituin ikkunoin, kuin varustettu linnoitus, joka odotti vihollista.
— Huomatkaa, tuossa he tulevat! huusi kapteeni.
Ullakosta ja ensimmäisestä kerroksesta yht'aikaa ammuttu laukaus kaatoi kolme baijerilaista, jotka hiljaa hiipivät muurien varjossa. Toiset peräytyivät, peittäytyen rakennuksien suojaan; ja nyt alkoi piiritys; sellainen kuulatuisku roiski muuria vastaan, että luuli olevan kovan raesateen. Yli kymmenen minuutin ammuttiin täten aikaansaamatta suurempaa vahinkoa kuin että kalkitus irtautui rakennuksista.
Eräs mies, jonka kapteeni oli ottanut mukaansa ullakolle, oli varomattomuudesta näyttäytynyt ikkunassa ja tuli tapetuksi paikalla; kuula oli sattunut otsaan.
— Soo … nyt on meitä yksi vähemmän, murisi kapteeni. Pitäkää toki vaari itsestänne — älkää antako ampua itseänne huvin vuoksi.