Hän oli huomannut päällikkönsä vasemman saappaan olevan verellä tahratun. Korko oli irti kiskottu ja kappale saapasvarresta oli tunkeutunut lihaan. Översti kumartui rauhallisesti sivulle, tarkasti hetkisen jalkaansa, joka varmaan kovin kirveli ja painoi kuin lyijy.
— Niin, niin, sattui äsken juuri. Ei se tee mitään, voin kuitenkin ratsastaa.
Ja mennen paikalleen, lisäsi hän itsepäisellä päättäväisyydellä:
— Kun on hevosen selässä ja voi siinä pysyä, ei ole mitään hätää.
Vihdoin saapui nuo kaksi odotettua patteria, suureksi rauhoitukseksi hätääntyneille miehille, jotka arvelivat, että patterin kanuunat olivat valli, — vapahdus, — se leimaus, joka saisi vihollisten patterit vaikenemaan.
Näytti komealta kun patterit ajettiin suoraan esille hyvässä taistelujärjestyksessä; jokainen osasto seurasi ruutivaunujansa, joiden etumaisilla hevosilla ratsasti eturatsastajat taluttaen ohjaksista jälkimäisiä hevosia; kanuunamiehet istuivat vaunujen syrjillä ja aliupseerit määrätyillä paikoillaan.
Olisi luullut heidän menevän paraadiin, niin tyytyväisiltä näyttivät he etempää katsoen, ajaessaan täyttä nelistä sänkipeltojen poikki, niin että maa jyrisi raskasten vaunujen pyörien alla.
Maurice, joka oli uudestaan heittäytynyt vakoon, katsoi ylös ja sanoi liikutettuna Jeanille:
— Katso tuota tuolla vasemmalla, — se on Honorén patteri — minä tunnen miehistön.
Jean tuuppasi hänet nopeasti takaisin vaon pohjalle sanoen: