Komppanian väestö, nähdessään kapteeninsa kaatuvan, nousi seisalleen; — ja kun hän pyysi heitä viemään häntä pois, menivät Jean ja Maurice hänen luokseen.
— Oi, ystäväni — taivaan nimessä — älkää jättäkö minua, viekää minut sairashuoneesen.
— Hyvänen aika — herra kapteeni — se ei ole niinkään helppoa, mutta voihan aina toki koettaa.
Keskustellessaan mitenkä paraiten täyttäisivät kapteenin pyynnön, huomasivat he pensasaidan takana, joka heitä itseään suojeli, kaksi paarinkantajaa, jotka odottivat, saadakseen jotain toimitettavaa. Nämä he merkeillä viittasivat lähestymään. Jos he voisivat ilman vahinkoa saapua sairashuoneesen, olisi pelastus mahdollinen. Mutta tie oli pitkä ja kuulia putoeli tiheään.
Kun paarinkantajat, sidottuaan kapteenin jalan, kantoivat hänet taistelukentältä, kohtasivat he översti Vineuilin, joka kuultuaan tämän surkean tapauksen, kiireesti ratsasti heidän luokseen. Hän tunsi kapteeni Beaudoinin siitä asti kun tämä lähti Saint-Cyristä, oli rakastanut häntä ja ollut ystävällinen häntä kohtaan.
— Rohkeutta, lapsi raukkani — se ei ole niinkään vaarallista — me saamme teidät kohta taas terveeksi.
Kapteeni teki helpotusta ja rohkeutta osoittavan liikkeen.
— Ei, ei herra översti — kohta on loppu käsissä ja paljoa parempihan se onkin. Se vaan suututtaa, että täytyy tuntikausia odottaa sitä, mitä ei kuitenkaan voi välttää.
He kantoivat hänet pois, käyden varovasti pitkin aidan vierustaa. Översti, nähdessään heidän katoavan sen puuryhmän taakse, missä sairashuone oli, päästi helpottavan huokauksen.
— Mutta, herra översti, te olette myöskin haavoitettu, huudahti yht'äkkiä Maurice, pahasti haavoitettu.