— Katsoppas nyt, kultaseni, sanoi Silvine, joka oli vienyt poikansa Henrietten huoneesen, tässähän sinä nyt nukut makeasti Henriette-tätin omalla tilalla.
Mutta sepä se poikaa juuri huvittikin, hän pehnasi tilalla ja nauroi katketakseen.
— Ei, ei … äiti kulta, jää tänne leikkimään, äiti…
Silvine koetteli häntä tyynnyttää, hyväili ja puheli lempeästi: nukuppas nyt, kultaseni … nukuhan … niin olet äitin oma kiltti poika.
Viimeinkin poika nukkui, naurussa suin. Silvine ei ollut häntä riisunut, levitti vain lämpimän peiton hänen päälleen ja lähti panematta ovea lukkoon — pienokainenhan nukkui aina niin raskaasti.
Silvine ei ollut mielestään koskaan ollut niin tyyni. Hän oli niin päättäväinen, liikkuikin niin keveästi kuin henki, joka on ruumiista irtautunut — hän ei tuntenut sitä salaperäistä sisällistä voimaa, joka häntä toimesta toiseen johti. Hän oli jo laskenut Sambucin sekä Cabassen ja Ducatin sisään ja määrännyt, että heidän täytyi olla aivan hiljaa. Hän vei heidät omaan huoneeseensa ja asetti heidät molemmin puolin ikkunaa, jonka aukasi, vaikka ilma oli kylmä. Oli pilkkopimeä; lumesta vähän valoa heijasti huoneeseen. Kuolon hiljaisuus kaikkialla — minuutit pitkät kuni ijankaikkisuus. Viimein kuului askeleita; Silvine meni keittiöön, istuutui sinne ja odotti, liikkumatonna tähystäen kynttilän liekkiä.
Kului vielä kotvanen; Goliath kierteli kartanoa uskaltamatta sisään. Hän luuli tuntevansa Silvinen hyvästi, oli rohennut tulla vain revolveri aseena. Mutta hän aavisti pahaa, hän avasi ikkunan ihan auki, pisti päänsä siitä ja huudahti puoliääneen: Silvine! Silvine!
Ikkuna oli auki — sehän merkitsi, että hän oli asiaa ajatellut, ja että hän suostui. Goliath ihan siitä ihastui, vaikka hän sittenkin olisi mieluummin suonut, että Silvine olisi ollut häntä vastassa ja haihduttanut hänen epäilyksensä. Fouchard oli varmaankin kutsunut häntä.
Hetkisen kuluttua hän sanoi hieman kovemmin: Silvine! Silvine!
Ei vastausta — ei niin sanaa. Hän kiipesi ikkunalaudalle ja meni huoneesen. Hän aikoi Silvineä odottaessaan pistäytyä tilalle lämmittelemään, sillä ulkona oli tavattoman kylmä.