— Lapsikulta, minä en voi vaikuttaa niin mitään. Elkää minua pyytäkö…
Ja vaikka hän näki, miten surulliseksi Henriette tuli, jatkoi hän: te tulette kerrassaan sopimattomaan aikaan, poikani lähtee tänä iltana Brysseliin. Sitä paitsi on hänellä yhtä vähän vaikutusvaltaa kuin minullakaan. Puhukaa miniälleni — hänhän on kaikkivaltias.
Hän meni. Arkana ja hämillään jäi Henriette eteiseen; hän huomasi tulleensa tosiaankin varsin sopimattomaan aikaan.
Vanha rouva oli varmasti päättänyt ilmoittaa kaikki pojalleen, ennenkun hän lähtisi Belgiaan kivihiilien ostoon, tehtailija näet toivoskeli saavansa tehtaan heti kuntoon. Äiti ei jaksanut kärsiä, että Gilberte niin törkeästi pettäisi miehensä hänen poissaollessaan, mutta hän odotti, kunnes Delaherche viimeinkin oli varmasti määrännyt lähtönsä, jota jo toista viikkoa oli myöstänyt päivästä toiseen. Sehän oli koko talon häviö, preussiläinen ajettaisiin pois, Gilberte samaa tietä — ja kenties hänen nimensä vielä naulattaisiin katunurkkiin häväistykseksi, sillä se kohtaisi jokaista Ranskan naista, joka pitäisi yhteyttä saksalaisten kanssa.
Iloisesti huudahtaen juoksi Gilberte Henrietten luo, kun näki hänet.
— Voi miten hauskaa, että tulit!… Ihanhan siitä on jo ijankaikkisuus, kun viimeksi tapasimme toisemme — ihminen vanhenee niin pian näinä kauheina aikoina.
Hän oli vienyt Henrietten huoneeseensa, painanut hänet leposohvalle ja nojautui häntä vasten.
— Kuuleppas — nyt sinä syöt aamiaista meillä. Mutta ensiksi me puhelemme — eikös niin? Sinulla on varmaan ihmeen paljon kertomista!… Sinä et ole saanut veljeltäsi mitään tietoja, sen tiedän. Maurice raukka — minua niin säälittää se poikaparka! Ajattelepas, miten hirveätä Pariisissa — eivät saa polttaa kaasua, ei heillä ole polttopuita, niin, tuskinpa leipääkään! — Entäpä se nuorukainen, jota hoidat, veljesi ystävä? Niinkuin huomaat, olen jo kuullut kulkupuheita. Hänenkö tähtensä sinä tulet?
Henriette hämmästyi eikä paikalla vastannut. Eikös hän todellakin tullut Jeanin tähden, sillä hän oli ihan varma, ettei kukaan hänen armasta hoidokastaan häiritsisi, kun vain eno olisi vapaa?
Hän oli hyvin hämillään, kun Gilberte paikalla rupesi Jeanista puhumaan, hän tuskin rohkeni asiaansa ilmoittaa. Sitä paitsi sanoi omatunto, ettei ollut oikein käyttää hyväkseen sellaisia keinoja, joita epäili.