— Oletko lukenut julaistut asiakirjat, koko ylioikeuden tutkimuksen?
— Kyllä, olen lukenut kaikki mitä on ollut "Petit Beaumontaisissa" tiedäthän että isoäiti ostaa lehden joka aamu.
Kiivaalla liikkeellä Markus ilmaisi suuttumuksensa ja vastenmielisyytensä.
— Kylläpä sitten tunnet asian, rakkaani! Tuo halpamainen lehti on yleisen turmeluksen likaviemäri, joka kuljettaa vaan saastaisuutta ja valheita. Se väärentää asiakirjat, se karsii sisällön, se syöttää järjettömiä juttuja pienille ja halvoille … ja sinä olet myrkytetty niinkuin niin moni muukin ihminen!
Genevièvekin oli epäilemättä tuntenut että se oli liian mieletöntä ja julkeata, sillä hän loi taas hämillään katseensa maahan.
— Kuule, jatkoi Markus, salli minun lähettää sinulle julaistut asiakirjat täydellisinä ja lupaa minulle lukea kaikki tarkkaavaisesti ja oikeudenmukaisesti.
Mutta Geneviève kohotti nopeasti ylös päänsä.
— Ei, ei, älä lähetä minulle mitään, minä en tahdo.
— Miksi et?
— Sillä se on hyödytöntä. Minun ei tarvitse mitään lukea.